Elonkorjuun aika.

Kesä meni ja lomat on lusittu, aika palata arkeen ja ennenkaikkea Capsicum passionatuksen pariin, vaikkakin syksyn saapuessa saattaa nuo aiheet jäädä vähemmälle, eikä vähiten siksi, että sisätiloissa kaikki nurkat on jo kasvuston peitossa.

On tullut jälleen se osa vuodesta, kun noita kypsiä chilipaprikoita on lupa ja kohtuus laittaa jokaisen, tai vähintään joka toisen voileivän päälle tai ruokalautasen reunalle. Satoa on tullut ja se on maistunut. Säilöntään asti näitä herkkuja ei taida riittää, sen verta hyvin ne ovat kauppansa tehneet. Muutaman lähes huonoksi päässeen jalastarin tosin kuivatin ja sekoitin nagarouheen kera grillimausteen joukkoon, mukavan pehmeä yleismauste siitä tulikin.

Kaikenkaikkiaan tuota satoa on tullut arviolta n.yhden-kahden kilon verran. Vaikea tosin kovin tarkkaan arvioida, koska olen niitä napsinut pensaista sitä mukaa kun mieleni on tehnyt, ja pari suurempaakin keräystä suorittanut. Pensaissa on vielä muutamat puoliksi kypsyneet jäljelläkin, mutta niistä nyt ei kovin moni käyttäjä juhli. Ulkokasvit ovatkin sitten tarinansa erikseen, ne ovat käytännössä olleet koko kesän naapurinmiehen hoidossa, joten lupasin hänen myös korjata sadon, joskin saatan sieltä muutamia maistiaisia lainata. Kaikenkaikkiaan tuo sato on ollut odotusten kaltainen. Ei enempää, eikä vähempää.

Olen ajatellut siirtää nuo hydroissa olleet pensaat (Naga, Lemon drop ja Jalastar) nyt ainakin talven ajaksi multiin, pääsen vähemmällä hoidolla ja hyvinhän ne siinäkin pärjäävät. Naga itseasiassa jo multaruukussa onkin, muut päätynee multaan tänään. Lemon drop ja Jalastar ovat täydessä kukassakin jälleen, mutta katsotaan miten moni kukka selviää multaan muutosta, ja otetaan keinomehiläiset käyttöön vasta sen jälkeen.

Tämän kesän saldona sain myös naapurini todella innostuneeksi chilien kasvatuksesta. Tilasi mm. kasvilamppuja asunnon jokaiseen nurkkaan, jotta saisi nuo ulkona kesäänsä viettävät kasvit talveksi lämpimään. Niin se harrastus leviää, ja hyvä niin.

Mainittakoon vielä tuohon viimeisimpään postaukseen liittyen, että tuon katkenneen oksan hedelmät menetettiin. Sainn ne kyllä kypsymään, mutta niin huonon näköiseksi ne menivät, etten syödä uskaltanut. Tulipa kokeiltua, ja ollaan taas yhtä kokeilua rikkaampia. Jollain toisella lajikkeella tuo olisi voinut onnistuakkin, luulisin.

Puoliksi kypsä Lemon drop

Jalastarin satoa.

Leikkelin Lemon dropia "vähän" kompaktimpaan kokoon. Pisimmät oksat oli arviolta parimetrisiä.

Hedelmää, että oksat pois.

Kävipä sitten niin, että rakas Jalastarini ei jaksanutkaan kannatella kaikkia pienokaisiaan, vaan oksa otti ja katkesi.

Vielä perjantaiaamuna töihin lähtiessäni katselin, että yksi haara olisi tuennan tarpeessa, aikaa ei kuitenkaan ollut tuhlattavaksi, ja päädyin tekemään tuennan töistä palatessani. Silloin oli kuitenkin jo myöhäistä.

Yritin ensiapuna liittää taittuneen oksan, jotta saisin siinä olevat raakileet jotenkuten kypsymään, nämä kun eivät raakana oikein millekkään maistu. Liitin taittuneen oksan teipillä ja tuin sen kukkakepillä.

Hätäratkaisuliitos

Kahden päivän tarkastelun jälkeen ratkaisu ei kuitenkaan tuntunut toimivan, syitä oli kai katkennut liialti, eikä ravinteet päässeet etenemään.

Ei hätä ole tämän näköinen, ajattelin. Päätin katkaista oksan, kuoria leikoksen yläpuolelta oksan vihreän kuoren pois ja sijoittaa oksan viiden litran astiaan imemään energiaa puutarhan kesän muodossa.

Reppana ;'(

Saa nähdä miten miehen käy. En välttämättä usko tämänkään ratkaisun tuottavan tulosta, mutta kun rakkaimmista on kyse, ei yrittänyttä laiteta.

Maistoin muuten yhden kypsyneen hedelmän kyseisestä puusta, ja olin positiivisesti yllättynyt. Olin olettanut lajikkeen olevan miedomman makuinen, vaikka eihän tämä mikään supervahva ollut, mutta kyllä se sellaisenaan sai minut juomaan maitoa. Tulisuus oli turruttava, ja hedelmä raikkaan paprikainen. Juuri sopiva sellaisenaan lisukkeena syötäväksi, just the way I like it.


Tuohon edelliseen valopostaukseen liittyen mainittakoon, että tulin hankkineeksi nuo Motonetin 36wattiset eslit Artcoihin. Muutamat ilmanvaihtoreiät jouduin kupuihin tekemään, sen verran ne tuntuivat lämpenevän. Valotehoa näyttäisi silmämääräisesti riittävän, ja tuo spektrikin näyttäisi olevan hyvin lähellä ikkunasta tulevan valon värilämpöä, vaikkakin sen valmistajan mukaan pitäisi olla 6400 kelviniä. Ei kai se niin tarkkaa ole, vaikka olisikin vähän kylmempi kuin heinäkuinen ulkovalo?

Megaman Artco x3 + Motonetin 36w eslit.

Valoa viherkansalle

Päädyin sitten säälistä hankkimaan noille ikkunapensaille lisävaloa Megaman Artcon muodossa, kolme kappaletta. Kovin tuntuisi olevan tehottoman oloiset nuo alkuperäiset sinipunaiset energiansäästölamput vain. Mietin jos hankkisin noihin Motonetistä halvat 36W 6500k esl:t. Noissa Artcoissahan toki lukee 15W MAX, mutta jos lämpenemisongelmia ilmenee, niin poraan muutamat jäähdytysreiät, niin oli joku muukin tehnyt. Pitäisi alkaa sitä valoa riittämään. Tiedä vaikka saisi tuon taivasta tavoittelevan Lemon dropin tekemään satoa sillä talvellakin, kannattaa ainakin yrittää.

Ei ole suurempia shokkireaktioita ilmennyt noiden siirron seurauksena. Lemon drop muutaman (3kpl) hedelmän pudotti, mutta muuten on kaikki pysynyt ennallaan ja kasvit voi hyvin. Turhaan pelkäsin.

Ulkokukkasetkin jo kovasti podia pukkaa, Prairie firella on tulossa kymmeniä, samoin Apachella. Sweet banana viime kesän tapaan teki yhden joka sekin syntyi ensimmäisestä kukasta. Jalastarilla muutama ja Habanero on vielä niin hento ja heiveröinen, etten siltä taida tulosta odottaa tälle kesälle.

Kaikenkaikkiaan nuo ulkokasvit ovat jääneet hieman vähäiselle huomiolle. Sain luvan tottuttaa ne uv-säteilyyn naapurin valokatteen alla, ja sinne ne ovat jääneetkin. Näyttävät tosin viihtyvänkin. Saanpahan siinä samalla naapurin miehen opetettua chilin kasvatuksen saloihin, se tuntuu ihan mielellään niitä hoitavan. Suoraa aurinkoa ne eivät siellä saa, mutta onko se niin tarpeenkaan?

Ikkunaviidakkoa

Päädyin sitten yön yli harkittuani siirtämään nuo kaksi pikkujättiläistä tuolta SpNa:n alta ikkunalle. Voi pojat, oli siinä hommaa, tuo Lemon drop kun suureksi kasvaessaan on aika reilusti tukea vaativa kasvatettava, ja Jalastarin oksilla roikkuvat raakileet saavat kasvin peukalon vahvuisen varrenkin tuntumaan mehupilliltä. Pari oksaa siinä taittui, ja yksi Jalastarin poikasista putosi, mutta pahemminkin olisi voinut käydä. Kuten yleensä, katsoin tuotakin operaatiota hieman liian optimistisin silmin. Lankaakin kului vähintään parikymmentä metriä oksien tukemiseen.

Epäilyttää kyllä vähän, että miten tuo ikkunan valo kaikille riittää, ja edelleen pelkään, että tarvitsen harjan ja rikkalapion sijaan haravan ja lapion jos nuo nyt pudottavat lehtensä. Raakileiden kypsymistähän tuo valomäärän väheneminen saattaa meikäläisen logiikan mukaan jopa vauhdittaa. Harvalehtisempi Lemon drop varmaan pärjää hyvinkin, mutta tuo tiheään kasvanut Jalapenon serkku.. no se jää nähtäväksi.





Siinä ne nyt on, kaikki "pienokaiset" nätissä rivissä. Kasvit vasemmalta oikealle: Naga, Rawit, Lemon drop, Orange topaz, Jalastar sekä Bolivialainen.
                                       






Laitan vielä muutamia kuvia näiden raakileista, nyt kun niitä vihdoin pääsin kuvaamaan ilman raitoja. Järjestyksessä; Lemon drop, Jalastar ja Bolivian Rb.

 

                  

Historiaa

Huomasin tuossa blogiani selatessa, että ensimmäinen kasvatushistoriaani luotaava postaus on kadonnut taivaan tuuliin, ilmeisesti onnistuin sen tuolla mobiilisovelluksella hävittämään.

Toivottavasti pystyn korjaamaan tilanteen:


Sain siis kipinän chilihommiin saadessani ystävältäni läksiäislahjaksi tuulessa vaurioituneen nuoren Lemon dropin ja kasan siemeniä muuttaessani Pohjoiselta eteläiselle pohjanmaalle v. 2010. Kiinnostus ja intohimo tulisia ruokia kohtaan oli ollut olemassa jo teini-iästä saakka. Muutto tapahtui alkusyksystä 2010. Huonosta ajankohdasta huolimatta piti uudet siemenet saada itämään niin pian kuin mahdollista, ja muistaakseni 17.9.2010 päätyi multaan ensimmäinen erä. Lajikkeina taisi olla Naga morichia, Apachea, ja Habaneroa. Määrällisesti taimia taisi tulla liiankin kanssa, arviolta parisenkymmentä joista alunperin oli tarkoitus säilyttää vain elinvoimaisimmat yksilöt, mutta toisin kävi.

Ensimmäisen erän laitoin kasvamaan makuuhuoneen ikkunan alle lihakunnan (tms.) laatikkoon, ja uteliaimpia opastamaan mukaan vielä tekstin; CHILIÄ ITÄMÄSSÄ. Lisäsin vielä alokkaille 2kpl tavallisia E14 kannalla olevia energiasäästölamppuja kasvua vauhdittamaan, tai no vähintäänkin ylläpitämään;

Kyllähän se siitä lähti, vaikkei kasvuvauhti alussa ollutkaan mikään päätä huimaava...



...ja koulussakin puuhasteltiin puusta mm. uusia kasvatusratkaisuja (lue: ikkunalautoja):






Kesällä 2011 isompaan asuntoon muuttaessani, osa näistä päätyi ulkokukkapenkkiin enemmän tai vähemmän huonolla menestyksellä (syynä mm. kuukauden mittainen työharjoittelu toisella paikkakunnalla), osa kuoli ja kuopattiin, loput säilyi sisätiloissa.













Syksyllä 2011 sain jälleen uutta vauhtia viherpeukaloon shoppaillessani erinäisillä postimyyntisivustoilla uutta kasvatuskrääsää, mm. siemeniä. Tälläkertaa vuoronsa saivat Rawit, Naga morich, Bolivian rainbow sekä Aji cristal. Se oli joku aloitteleville kasvattajille suunnattu siemenpakkaus. Lisäksi sain appivanhemmiltani käyttämättömäksi jääneen akvaarion, josta sain hyvinkin toimivan esikasvatustilan taimille.

Keväällä 2012 tarha oli jo melkoinen. Syksyllä siemeniä oli kylvetty kahdessa erässä, ja tässä vaiheessa oli jo jonkinmoinen käsitys lannoituksestakin olemassa. Lajikkeitakin kertynyt pari lisää, muistaakseni ainakin Sweet banana ja Orange topaz. Lisäksi uuteen isompaan asuntoon kasvejakin mahtui reilusti edellistä majapaikkaa enemmän.

Syksyllä 2012 jouduin taas muuttopuuhiin, lähemmäs uutta ja harrastustoimintaa haittaavaa työpaikkaa. Asunnoksi valikoitui kahta aikaisempaa pienempi 33m2 rivitalohuoneisto. Syksy oli niin alussa, että sain kesän kasvuston vielä takapihalle jatkamaan kypsymistään, mutta selvää oli, ettei seuraavalle kesälle olisi mahdollista saada edelliskesän veroista chilitarhaa.

Kasvien runsaasta määrästä huolimatta kesän 2012 sato oli korkeintaan tyydyttävä. Mukavahan se oli, kun eri kasvien hedelmät kypsyivät eri aikaan, ja lähes läpi kesän sai ruokaan jossain määrin potkua omasta tarhasta. Uudet haasteet ja suurempi sato olivat kuitenkin mielessä.

Erilaista epätietoisuutta

Olen tässä miettinyt vastauksia muutamiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin, joita ajattelin koota tähän postaukseen, ja joihin toivoisin vastauksia. Osa saattaa kuulostaa asiantuntevan korvaan vähän tyhmältäkin, mutta ei se ota jos ei annakkaan.

Ensinnäkin olen miettinyt, että mitenhän nuo kaksi natikan alla satoaan tekevää chilikasvia (Lemon drop & Jalastar) reagoisivat, jos siirtäisin ne kesken sadotuksen natikan alta ikkunan alle luonnonvaloon? Molemmat myös kukkivat edelleen, ja luultavasti osan kukkasistaan pudottaisivat (mikä ei enää tässä vaiheessa juurikaan haittaa), mutta kypsyisivätkö jo olemassaolevat hedelmät, vai putoaisivatko nekin pois? Syynä tähän osittain tähtitieteelliset sähkölaskut, osittain niiden suurehko (+1m) koko ja kasvatuskaapin tilanpuute, ja mukavaltahan tuollainen reilu metrinen viidakko näyttäisi ikkunan alla. Tuota satoa näyttäisi molemmissa jo olevan tuloillaan sen verran hyvin, ettei haittaa vaikka kukkiminen jo loppuisikin.

Toinen asia mitä olen miettinyt, on tuon puutarhan kesälannoksen sopivuus vesiviljelyyn. Olen kyllä lukenut mm. Chilifoorumilta, että ainakin joillakin se on toiminut, mutta olisi mukava kuulla jonkun omakohtaisia kokemuksia liittyen annostukseen jne. Tulisi luultavasti jonkinverran halvemmaksi, ja helpompikin olisi kun ei tarvitsisi tilailla noita postimyynneistä.

Kolmas mietinnän alla oleva asia on noiden kasvien vesiviljelystä multaan siirtäminen. Olen ajatellut laittaa nuo tällä hetkellä Waterfarmeissa olevat kasvit (Lemon drop, Jalastar, Naga morich) talvehtimaan multaruukkuihin (kunhan saan sadon kerättyä talteen), mutta arveluttaa kevyesti niiden sopeutuminen multaan. Luultavasti ainakin aluksi saa olla vettä kaatamassa juurille kerran päivässä, näin ainakin noilla pienemmillä kasveilla jotka olen vedestä multaan siirtänyt, pelottaa vaan tuo liikakastelemisen vaara.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä olis mukava saada hyviä chilin säilytysreseptejä tai linkkejä, ehkä parikin hyväksi todettua eri variaatiota (esim. etikalla ja ilman?). Kuivattamisesta en erityisemmin innostu, ja luultavasti pakastankin osan ainakin Jalastareista mitkä luultavasti ovatkin omiaan siihen tarkoitukseen. Ehkä joku salsakin olisi vaihtoehto.

Laitetaan loppuun vielä kuvaa ultraviolettisäteilyyn totuttelevista kasveista juhannukselta, kun ne vihdoinkin sain ruukutettua ulkoruokintaan.

Vasemmalta oikealle: Apache, Prairie fire, Sweet banana, hontelo Red habanero ja Jalastar.

Podeja ja pohdintoja

Elikkäs nyt on siis kasvukausi edennyt kesän asteelle, ja hard working alkaa tuottaa tulosta joidenkin kasvien osalta:

Waterfarmissa majaileva Jalastar on alkanut tuottaa hedelmää koko luomisvoimallaan. Podeja näkyvissä kymmeniä, tarkkaa määrää hankala arvioida kasvin tuuheuden vuoksi. Maistoinkin yhden raakileen, joka ei kyllä tulisuudellaan eronnut perus paprikasta. Ilmeisesti näihin kapsaisiini siirtyykin vasta kypsymisvaiheessa. Kokoakin on tullut lisää, joskin viimeviikkoina hieman keskikevättä maltillisemmin. Mitat ovat tätä nykyä 85cm itäistä korkeutta + 55cm läntistä leveyttä. Myös altakasteluruukussa oleva pienempi Jalastar on saanut aikaan muutaman hedelmän.

Toiseen Waterfarmiin päätynyt Lemon drop on myöskin alkanut siirtyä kasvukaudesta sadon tuottamiseen, kylläkin vielä aika alkumetreillä. Pari podia näkyvissä, kukkia muutamia & nuppuja kymmeniä. Tältä kasvilta toivoisin hyvää satoa, koska se on yksi suosikeistani. Tämäkin kukkanen on venynyt jo melkoisen miehekkäisiin mittoihin, samoissa mennään Jalastarin kanssa.

Mullassa kesäänsä viettävä Bolivian rainbow on kuin myös alkanut tuottamaan satoansa. Podeja näkyvissä ehkä vajaat parikymmentä, pieniä vielä. Mikään makuelämyshän tämä ei taida olla, mutta kuivattuna varmasti keksin näille käyttöä.

Naga morichin kukkiminen ei ole toistaiseksi tuottanut tulosta. Toukokuussa kasvi kukki kohtalaisesti, mutta kun tulosta ei alkanut syntymään, niin vaihdoin ravinneliemet takaisin typpivoittoiseen, kasvaapa edes kokoa.

Taimi-passiivihydroon jäänyt "ylimääräinen" Prairie fire kasvattaa pienokaisiaan. Kukkia pienessä (n15-20cm), mutta tuuheassa äitikasvissa on parhaimillaan ollut valehtelematta 50-100kpl. Podeja näkyvissä kymmenkunta.

Loput kukkaset ovat edelleen vegevaiheessa, mutta vielä on kesää jäljellä.


Alkuperäinen suunnitelmani laittaa osa kasveista ulkoruokintaan näyttää pahasti viivästyvän ajanpuutteen vuoksi. Totuttaminen uv-säteilyyn kun vaatii oman aikansa. Lisäksi muutamien pienokaisten istuttaminen tarvittavan suuriin ruukkuihin on toistaiseksi jäänyt aikomukseksi. Eihän mikään tosin myöhäistä ole vieläkään, mutta maksimaalista hyötyä luonnonvalosta tänä kesänä tuskin enää saavutetaan.

Multakasvien ensisijaiseksi, ja täysisijaiseksi ravinnnonlähteeksi vaihdoin takaisin Puutarhan kesälannoksen, se näyttäisi piristäneen niitä merkittävästi hydrojen ylijäämä-ravinnelitkujen jälkeen, eikä ihme. Ylijäämälitkut päätyvät jatkossa naapurin kukkapenkkiin.