Hedelmää, että oksat pois.

Kävipä sitten niin, että rakas Jalastarini ei jaksanutkaan kannatella kaikkia pienokaisiaan, vaan oksa otti ja katkesi.

Vielä perjantaiaamuna töihin lähtiessäni katselin, että yksi haara olisi tuennan tarpeessa, aikaa ei kuitenkaan ollut tuhlattavaksi, ja päädyin tekemään tuennan töistä palatessani. Silloin oli kuitenkin jo myöhäistä.

Yritin ensiapuna liittää taittuneen oksan, jotta saisin siinä olevat raakileet jotenkuten kypsymään, nämä kun eivät raakana oikein millekkään maistu. Liitin taittuneen oksan teipillä ja tuin sen kukkakepillä.

Hätäratkaisuliitos

Kahden päivän tarkastelun jälkeen ratkaisu ei kuitenkaan tuntunut toimivan, syitä oli kai katkennut liialti, eikä ravinteet päässeet etenemään.

Ei hätä ole tämän näköinen, ajattelin. Päätin katkaista oksan, kuoria leikoksen yläpuolelta oksan vihreän kuoren pois ja sijoittaa oksan viiden litran astiaan imemään energiaa puutarhan kesän muodossa.

Reppana ;'(

Saa nähdä miten miehen käy. En välttämättä usko tämänkään ratkaisun tuottavan tulosta, mutta kun rakkaimmista on kyse, ei yrittänyttä laiteta.

Maistoin muuten yhden kypsyneen hedelmän kyseisestä puusta, ja olin positiivisesti yllättynyt. Olin olettanut lajikkeen olevan miedomman makuinen, vaikka eihän tämä mikään supervahva ollut, mutta kyllä se sellaisenaan sai minut juomaan maitoa. Tulisuus oli turruttava, ja hedelmä raikkaan paprikainen. Juuri sopiva sellaisenaan lisukkeena syötäväksi, just the way I like it.


Tuohon edelliseen valopostaukseen liittyen mainittakoon, että tulin hankkineeksi nuo Motonetin 36wattiset eslit Artcoihin. Muutamat ilmanvaihtoreiät jouduin kupuihin tekemään, sen verran ne tuntuivat lämpenevän. Valotehoa näyttäisi silmämääräisesti riittävän, ja tuo spektrikin näyttäisi olevan hyvin lähellä ikkunasta tulevan valon värilämpöä, vaikkakin sen valmistajan mukaan pitäisi olla 6400 kelviniä. Ei kai se niin tarkkaa ole, vaikka olisikin vähän kylmempi kuin heinäkuinen ulkovalo?

Megaman Artco x3 + Motonetin 36w eslit.